Aunuksen Karjalan Pyhät paikat

Uusi kirja ilmestyy syyskuussa!

Idea kirjasta syntyi etsiessäni valokuvia Vaienneet kellot -kirjaani varten. Tuolloin löysin Museoviraston kokoelmista mielenkiintoisen kuva-aineiston Aunuksen ortodoksisista kirkoista ja tsasounista. Kyseinen kuvakokoelma oli syntynyt vuosina 1941–1943 suomalaisten rintamakirjeenvaihtajien ottamien valokuvien tuloksena. Kävin tallentamassa aineiston itselleni myöhempää tutkimusta ja mahdollista käyttöä kirjaa varten.

Heinäkuussa 2022 aloitin Museovirastosta löytämieni sota-aikaisten kuvien perusteella Aunuksen ortodoksikirkkojen tutkimisen ja selvittämisen. Kuvien perusteella suurin osa kirkoista oli vaurioitunut sotatoimissa. Tutkimuksen alkuvaiheessa kävi ilmi, ettei suomenkielistä kirjallista lähdeaineistoa ollut juurikaan saatavilla. Museoviraston arkistosta löytyi kuitenkin lisämateriaalia topografisen arkiston niin sanotusta kirkkokortistosta. Näissä korteissa on tietoja kirkkorakennusten vaurioista sekä säilyneistä kirkollisista esineistä. Kortteihin ja muistilappuihin oli kirjattu tietoja ja sanomalehtileikkeitä. Aineisto oli muodostunut vuosina 1942–1943 suomalaisen Itä-Karjalan sotilashallinnon toimesta. Selvitystyöhön osallistuivat myös Suomen Muinaistieteellisen toimikunnan asiantuntijat sekä ortodoksipapit. Kirkkoja pyrittiin korjaamaan ja palauttamaan kirkolliseen käyttöön. Samalla kylissä asuvilta ortodokseilta kerättiin tietoa kirkkojen kohtaloista ja pyhäkköjen muuttamisesta aatteellisiksi tanssi- ja elokuvateattereiksi.

Professori Heikki Kirkinen on tutkinut Äänisniemen viidenneksen 1500- ja 1600-luvuilla muodostuneiden seurakuntien syntyä. Taidehistorian professori Lars Pettersson puolestaan on tutkinut vuosina 1942–1943 Äänisniemen puukirkkojen arkkitehtuuria ja alueen kirkkojen rakennushistoriaa väitöskirjassaan Äänisniemen kirkollinen puuarkkitehtuuri (1950). Kirkisen ja Petterssonin tutkimusten väliin jää usean vuosisadan ajanjakso alueen kirkkojen ja seurakuntien vaiheista. Tällä tutkimuksella pyrin valottamaan kirkkojen rakentamista, arkkitehtuuria ja hävittämistä.

Pyhäkköjen vaiheista vuosina 1922–1939 tiedetään, miten uusi poliittinen järjestelmä suhtautui uskontoon, kirkkoihin ja seurakuntatoimintaan. Kirkot riisuttiin täysin kirkollisista tunnuksista.

Aunuksen Karjalan pyhät paikat -kirjan lähdeaineisto perustuu osin Aunuksen hiippakunnan julkaisemiin sanomiin vuosilta 1898–1917. Näissä julkaisuissa on pappien tallentamaa tietoa seurakuntien vaiheista, kirkkojen rakentamisesta, pyhäkköjen korjauksista sekä aunukselaisista lahjoittajista. Karjalan tasavallan kansallisarkistosta löytyi myös seurakuntien pappien raportteja hiippakunnalle. Lähdeaineistona on käytetty lisäksi venäjänkielistä kirjallisuutta ja kirkollisia kalentereita vuosilta 1879–1916. Tietoa Aunuksen Karjalan ortodoksisista kirkoista on haettu myös useilta venäjänkielisiltä verkkosivustoilta. Löydetyn aineiston kohdalla tarkistettiin lähdetietojen alkuperä ja käyttöoikeudet.

Aunuksen Karjalan pyhät paikat -kirja käsittää 131 seurakuntaa. Kirja esittelee tiedot rakennetuista seurakuntakirkoista aina 1500-luvulta vuoteen 1917 saakka. Aineiston laajuuden vuoksi kirjasta on jätetty pois tsasounat ja hautausmaat. Lähdeaineistoa on useissa Venäjän arkistoissa, mutta niiden hankkiminen on ollut vaikeaa rajan sulkeutumisen ja pakotteiden vuoksi. Kirkkojen piirustuksia on koottu eri kirjallisista lähteistä sekä Lars Petterssonin piirustuskokoelmasta, jota säilytetään Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokoelmissa Museovirastossa.

Lämmin kiitos kaikille tahoille, jotka eri tavoin ovat auttaneet minua tämän aineiston kokoamisessa.

Vuosaaressa, pyhän palkattaparantaja Panteleimonin päivänä 2025

Euroopan kuurosokeiden kokous Bulgariassa kesäkuussa 2025

Terveisiä Bulgarian Nessebarin vanhasta kaupungista. Puheenjohtajan lepotauko viikunapuun alla. Ryhmäkuvassa yhdeksän eri maiden  edustajaa. 

Terveisiä Museovirastosta! Äänisniemen kirkkojen piirustukset ovat löytyneet! Mielenkiintoista tietoa kirkoista, pitää vain saada oikeudet piirustuksien julkaisemiseen.

Helsingin Metropoliittakunnan säätiö myönsi merkittävän apurahan tietokirjailija ja tutkija Timo Lehtoselle 16.5.2023. Kuvassa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Timo Lehtonen ja opaskoira Laika. 

Näkövammaisten Kirjastoyhdistys ry on myöntänyt merkittävän apurahan "Aunuksen Karjalan pyhät paikat"- kirjan taittamiseen.

Samoin Suomen tietokirjailijat ry on tukenut apurahalla Timo Lehtosen tutkimustyötä.

Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat -kirjan arvostelu

Tietokirjailija Timo Lehtosen muhkea teos Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat saa mielen sekä nöyräksi että hartaaksi: nöyräksi sen valtavan työmäärän edessä, joka tietojen etsimiseen ja niiden esille tuomiseen on tarvittu ja hartaaksi sen edessä, kuinka ihmiset jo vuosisatoja sitten ponnistelivat rakentaakseen asuinyhteisöönsä kirkon tai edes vaatimattoman tsasounan palvellakseen Herraansa.

Vaatimattomimmillaan tsasouna muistutti pientä hirsiaittaa ja toisaalta vauraan kylän tai lahjoittajan kustantama tsasouna oli kuin keskikokoinen kirkko kohti korkeuksia kohoavine liekkikupoleineen ja silmää hivelevine taidokkaine koristeleikkauksineen. Mukana kirjassa on yli kolmen sadan pyhäkön ohella myös yli sadan kalmiston vaiheet.

Teos johdattaa meidät matkalle vuosisatojen taakse Karjalan pyhien ortodoksisten rakennusten luo ja esittelee ne pitäjä pitäjältä ja kylä kylältä. Vaikka itselläni ei ole sukusiteitä Karjalaan, niin silti uppouduin kirjan vietäväksi kuin huomaamatta. Pääsin kulkemaan vuosisatojen takaiseen kadotettuun maahan omassa lukutuolissani istuen.

Joillekin kirja voi olla nostalgiamatka menetettyyn Karjalaan ja joillekin matka menneiden sukupolvien hartauselämään. Teosta voi tutkia myös kirkkoarkkitehtuurin näkökulmasta, koska sivuille on löydetty lukuisia rakennuspiirustuksia ja paljon vanhoja valokuvia pyhäköistä.

Vaikka itselläni ei ole sukusiteitä Karjalaan, niin silti uppouduin kirjan vietäväksi kuin huomaamatta. Pääsin kulkemaan vuosisatojen takaiseen kadotettuun maahan omassa lukutuolissani istuen.

Karjalan pyhäköt ovat vuosisatojen ajan kärsineet sodista. Milloin niitä poltettiin kostoksi idän ja lännen sodissa ja milloin tykistötuli tai lentopommit moukaroivat niitä. Kirja näyttää talvi- ja jatkosodan tuhoja varsin konkreettisesti, koska sotien ajan SA-kuvien vertailupohjana on runsaasti kuvia sotia edeltävältä ajalta.

Jotkut pyhäköt ehdittiin korjata ja palauttaa mahdollisuuksien mukaan talvisotaa edeltävään asuunsa jatkosodan asemasotavaiheessa. Surullista on nähdä ihmisten pyrintöjen valuneen hiekkaan. Salmin komea PyhänNikolauksenkirkko vihittiin uudelleen käyttöön 18.6.1944, vain kahta päivää ennen uutta ja nyt lopullista lähtöä Karjalasta. Korjauksen jäljiltä uutuuttaan hohtava kirkko jäi vihollisen haltuun.

Ansaittua tunnustusta

Kirjailija ehti onneksemme saada riittävästi tietoja Venäjän arkistoista ennen niiden sulkeutumista Ukrainan sodan myötä. Painettujen lähteiden ohella kirjailija on hyödyntänyt harvinaisia aineistoja niin kotimaasta kuin Venäjältäkin. Kirjan lopussa olevat monipuoliset hakemistot kartuttavat teoksen tietomäärää entisestään.

Tietokirjailija Timo Lehtosellaon lukuisia aiempiakin meriittejä. Esimerkiksi kirjassaanVaienneet kellothän käsitteli autonomian ajan sotilaskirkkoja. Kertomansa mukaan hän valmistelee parhaillaan kirjaa Aunuksen pyhäköistä ja niiden kohtaloista vuosina 1939–1944.

Uuttera työ ortodoksisen kirkkoperinteen tutkimisessa ja tallentamisessa näkö- ja kuulovamman lannistamatta on saanut myös ansaitsemaansa virallista tunnustusta. ArkkipiispaLeomyönsi Lehtoselle toukokuussa 2022 Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkin.

Timo Lehtonen: Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat, T:mi Timon Tieto 2022, 416 s.

Seppo Simola on historiaan erikoistunut vapaa kirjoittaja.

Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat -kirja on ostettavissa Timon Puodin kautta.
Hinta: 25 € + postikulut.

Töissä Laika-koirani kanssa.

Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat -kirja

Vale, mi amice, ego quoque valeo! - Voi hyvin ystäväni, minä myöskin voin hyvin!

Tunnuslause

Vale, mi amice, ego quoque valeo! - Voi hyvin ystäväni, minä myöskin voin hyvin!

Pyhiinvaellus Athosvuorelle

"Viron apostoliset kirkot - Rovasti August Kaljukosken matkassa" on ensimmäinen suomenkielinen kuva- ja tietoteos eteläisen naapurimaamme ortodoksisista kirkoista. Rovasti August Kaljukosk (1921-2003) toimi 16 vuotta pappina Setumaalla, joka kuuluu Tarton ja Narvan ohella Viron vanhimpiin ortodoksialueisiin. Kirjan kulmakivenä ovat hänen keräämänsä kuvat ja tiedot, joita tekijä on täydentänyt lähdekirjallisuudella.

Aineiston työstäminen on ollut haastavaa, sillä vanhat kuvat ja käsinkirjoitetut muistiinpanot ovat vaatineet huolellista tulkintaa. Viron apostolisista kirkoista kirjoitettaessa historian pyörteet ovat vieneet mukanaan: ortodoksisen uskon leviäminen ja juurtuminen Baltiaan, kirkkorakennusten arkkitehtuurin kehitys ja seurakuntien kirjavat kohtalot ovat ruokkineet tekijän mielikuvitusta. Kirja on tekijän toinen kirkkoihin liittyvä merkittävä teos.

Sotilaskirkkojen läsnäolo on nähtävissä Virossakin, mutta ei ehkä yhtä vahvana kuin Suomessa, missä ortodoksisuuden kerrostumat ovat kuitenkin nuorempia. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen katosi 80 prosenttia Viron kirkoista, kun mukaan lasketaan myös luterilaiset pyhäköt. Kadonneet kirkot on vihdoin nostettu unohduksesta tietoteoksen sivuille.

Kirjan työstäminen on vaatinut näkövammaiselta tekijältä ulkopuoliseen apuun tukeutumista kuvien selvittelytyön ja materiaalin läpikäymisen osalta. Hän on käynyt yli kolmekymmentä kertaa Virossa ja tutustunut maan kirkkoihin rovasti Kaljukosken opastamana. Kirja on kiitos ja kunnianosoitus tietoviisaalle rovasti August Kaljukoskelle, joka tunnettiin kävelevänä kirkon ensyklopediana. Hänen jalanjälkensä johdattavat Viron apostolisen kirkon historiaan.

Kuva: Timo Lehtonen Pyhittäjä Gregorioksen luostarissa. (Kuva: Jura Jukola) 

Huomionosoitus

Vaienneet kellot -tietoteos ilmestyi tammikuussa 2016. Kyseessä on ensimmäinen yhtenäinen julkaisu, joka kertoo autonomian ajan ortodoksisista sotilaskirkoista.

Torniosta Ahvenanmaalle rakennetut ortodoksiset sotilaskirkot ovat erottamaton osa maamme paikallishistoriaa. Kirjassa on runsaasti valokuvia ja kirkkojen piirustuksia.

Tietoteoksen tekijä, helsinkiläinen Timo Lehtonen, on tutkinut ortodoksisia sotilaskirkkoja vuodesta 1983 lähtien ja kirjoittanut niistä useita artikkeleita ja kirjoja.

Tutkimustyöstä on ollut hyötyä myös museoille, jotka ovat saaneet arvokasta tietoa ortodoksisten sotilaskirkkojen vaiheista. Kirjan pääasiallisina lähteinä ovat olleet venäläiset sotilasasiakirjat ja piirustukset.

Tällä hetkellä teos on loppuunmyyty.

Kuva: Apurahojen saajat. (Kuva: Jura Jukola)

Viron apostoliset kirkot

Kirja on loppuun myyty.

Vaienneet kellot

Kuva: Vaienneet kellot -kirja ilmestyi tammikuussa 2016.